Kenilworth I-II

Walter Scottin romaani “Kenilworth” (1821) vie lukijan englantilaiseen Renessanssin aikakauteen, käsitellen romanttisia ja poliittisia teemoja Elizabetin hallituskauden aikana. Tarina keskittyy kauniiseen ja älykkääseen Laura de Claireen, joka on säilyttänyt sydämmensä rakastetulleen, mutta joutuu vaarallisiin juonitteluihin, joissa korostuu sosiaalinen status ja murhamyksyntä. Scottin kieli on virtuoosimaista; hän yhdistelee poliittista kielioppia ja runollista ilmaisua luoden intensiivistä ja elävää kuvaa aikakauden käytöksestä ja arvoista. Kirjailijan skotlantilainen tausta näkyy teoksen eristyneissä maisemissa sekä historiallisten tapahtumien tarkassa kuvauksessa, siinä missä yleisön ja yksilöiden väliset suhteet avautuvat monisyisesti. Walter Scott (1771–1832) on skotlantilainen kirjailija, historioitsija ja runoilija, ja hän on yksi romantiikan aikakauden merkittävimmistä edustajista. Hänen kiinnostuksensa historiaan juontaa juurensa hänen nuoruuteensa, jolloin hän tutustui skotlantilaiseen folkloreen ja perinteisiin. “Kenilworth” syntyi aikaan, jolloin Brittiläinen imperiumi puhutti kulttuuria ja identiteettiä, ja Scott käsitteli teoksessaan suurta kansallista identiteettiä ja sen epävarmuuksia, juurikaan välittämättä aikakauden sosiaalisista normista. Teoksessaan hän yhdistää romantiikan ja historian luoden vangitsevia juonikuvioita. “Kenilworth” on suositeltava lukemisen kohde kaikille, jotka nauttivat historiallisista romaaneista, joissa on syvää tunnetta ja kunnianhimoisia teemoja. Teos tarjoaa lukijalle paitsi viihdyttävän juonen myös mahdollisuuden törmätä aikoinaan vallinneisiin sosiaalisiin jännitteisiin ja historiallisiin henkilöihin. Scottin rakastava mutta kohtalokkaasti epäonnistuva rakkaustarina tuo esiin inhimillisiä tunteita ja aikakauden haasteet, tehden siitä ajatuksia herättävän ja ajankohtaisen teoksen myös nykypäivänä.